24.3. Apen aivopieru

Hiittisuora

Apella oli vähän kevättä rinnassa. Maneesille asti saatiin seuraa toisesta ratsukosta ja siitä kun tiet erkanivat niin se oli ruunan mielestä tyhmä juttu. Ei se mitään suurempaa pelleillyt, mutta pörisi paljon, tuiotti kaikkea ja oli todella reipas. Polut olivat huonossa kunnossa ja ehdin jo melkein menettää toivoni muusta kuin käyntimaastosta, mutta pidemmälle mentäessä löytyikin sitten hyväkuntoisia teitä niin, että päästiin ravaamaan ja laukkaamaan.
Mentiin taas kohti hiittisuoraa, joka oli harmiksemme yhtä vesilätäkköä, eikä siinä uskaltanut muutamaa ravipätkää kovempaa mennä. Hiitin jälkeen suuntasin sitten kohti uusia reittejä ja löytyi pitkä, suora ja leveä hiekkatie, jossa pääsi laukkaamaan oikein kunnon pätkän. Vauhti pysyi hyvin haluamanani, mutta käyntiin siirtyminen vaatikin sitten jo enemmän pyytämistä. Laukkapätkän ansiosta pörinät muuttuivat pärskinnäksi ja loppumatka menikin pitkälti varsin letkeästi.
Saavuimme jollekkin tielle ja pian olimmekin Espoon ratsutallin kohdalla. Oli outoa löytää "tuttu" paikka niin läheltä Gumböleä, kun en todellakaan ollut koskaan ajatellut sen siellä olevan.
Kotiinpäin mennessä ylämäen kohdalla Apelta pääsi pieni aivopieru. Olemme useimmiten laukanneet mäen ja Appe on aina, edellis kertaa lukuunottamatta, kiltisti siirtynyt käyntiin mäen päällä. En sitten viime kerrasta ollut oppinut mitään, vaan ajattelin ruunan pysähtyvän niin kuin ennenkin ja annoin sen lähteä ohjuksena eteenpäin. Reipas laukka muuttui sekunnissa kamalaksi neliksi ja tunsin vaan miten ruuna paineli menemään ilman mitään tuntumaa. Jarrutusyritykset eivät onnistuneet, vaan kiidettiin sitten seuraava alamäki ja seuraava ylämäkikin ennen kuin pidätteet menivät läpi. Olo oli vähän hölmistynyt :D
Apen hölmöilyn takia se ei sitten päässytkään vielä kotiin, vaan jatkettiin maastoilua ja testailtiin niiden jarrujen olemassaoloa. Oli kyllä todella nöyrää poikaa! Taisi hävettää sitä itseäänkin moinen käytös.
Lopulta noin kolmen tunnin jälkeen lähdöstä saavuttiin sitten takaisin tallille ja Appe sai heinänsä.